Verenpaine kuntoon!- blogisarjan viidennessä osassa aiheina ovat mm. Milloin verenpainetta kannattaisi alkaa mittailla? Entä millä verenpainearvoilla vastaanotolle olisi hyvä varata aika? Lisäksi ajattelin raottaa vähän salamyhkäisyyden verhoa ja lääkärinä kertoa, mitä siellä meidän vastaanotolla oikein tapahtuu, kun verenpaine on korkea?
Joskus (tai no, nykyään aika useinkin) mietin, miksi aikuisista suomalaisista vain yhdellä viidestä verenpaine on ihanteellisella tasolla? Osa ei varmaankaan ole vaan tullut pitkään aikaan mitanneeksi verenpainettaan, koska hyvin harva tuntee korkean verenpaineen olossaan, jolloin korkea verenpaine pääsee yllättämään.
Mahdottomana en pidä sitäkään, että joskus me terveydenhuollossa ehkä venytetään hoidon aloitusta tai tehostusta turhankin pitkään. Mutta toivottavasti kyse ei ainakaan ole siitä, että meidän luoksemme ei oikein haluta/uskalleta tulla, esim. jos vaikka nyt ne elintavat eivät sitten ole ihan kohdallaan? Tai siitä, että jotenkin verenpainetauti-diagnoosia, saati lääkehoitoa kavahdetaan?
Vähän kuin auton huollossakin, öljynvalon palaessa ei kannata lähteä ajelemaan satojen kilometrien päähän, samoin korkeilla verenpaineilla ei kannata kovin kauaa oleilla (se siis voi olla korkealla aina vaan, vaikka ei mittaisikaan), koska päivänä jonain kohonnut verenpaine on sitten jo ehtinyt tehdä myyrän työtä verisuonissa tai peräti aiheuttaa sydämelle työuupumuksen eli vajaatoiminnan. Niin kuin irronneen kattotiilen tai vuotavan hanan kanssa, mitä aiemmin korjataan, sitä pienemmät vauriot.
Nykyisin onneksi tilaisuuksia oman verenpainetason mittaamiseen on hyvin helposti saatavissa; omassa terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa ja joissakin kunnissa jopa kirjastoissa on mahdollista käydä mittaamassa verenpainettaan. Ja niin kovasti yleistä verenpainearvojen nousu on, että ei se verenpainemittari ole lainkaan hölmöimmästä päästä oleva lahja itselle, noin ihan investointimielessä!
Mitkä ovat korkean verenpaineen oireet?
Tosi harvalla korkea verenpaine tuntuu olossa yhtään miltään ja vain mittaamalla siis voi tietää. Hyvin monia asiointi terveydenhuollossa tuppaa kuulemma hieman jännittämään ja vastaanotolla saammekin usein sen lääkäri- tai hoitaja”bonuksen” verenpainearvoihin.
Todenmukaisempia arvoja yleensä saadaan, kun verenpainetta mitataan kaikessa rauhassa kotioloissa. Ja viimeistään silloin verenpainemittarin hankinta alkaa olla ajankohtaista. Ja jos vain hauiksen mitta sen sallii, olkavarresta mittaava laite on suositeltavin hankinta.
Milloin ainakin kellojen olisi hyvä kilkattaa?
Verenpainetauti on yli 90 %:ssa tulos yhdistelmästä elintavat ja perinnöllinen alttius, ja elintavat ovat tässä se merkittävämpi riskitekijä. Ainakin näissä tilanteissa olisi hyvä lähteä selvittelemään omaa verenpainetasoaan
- jos lähisuvussa on verenpainetautia
- vyötärölle on kertynyt lisäsenttejä
- liikunta on jäänyt vähemmälle
- suolainen ruoka maistuu
- salmiakki tai lakritsi kuuluu lempimakeisiin
Tällöin olisi hyvä kaivaa verenpainemittari esiin ja katsoa, joko näkyy verenpaineessa? Ja jos ei näy vielä, riski siihen, että ilman elintapamuutoksia jonain päivänä ne arvot ovat korkeat, on valitettavan suuri. Jos yllämainitun listan lisäksi alkoholi maistuu tai tupakkaa menee, niin en ainakaan lähtisi lyömään vetoa siitä, että verenpainetauti ei ole tulossa…
Verenpainetason määritys
Verenpaineen hyvästä mittaustekniikasta löydät lisää tietoa täältä. Jos saat mittauksessa verenpaineeksi alle 120/80, verenpainemittarin voi laittaa talvilevolle ja mittailla arvoja jatkossa harvakseltaan. Mutta jos saat arvon, jossa yläpaine on yli 130 tai alapaine yli 85, oma verenpainetaso on hyvä selvittää.
Yksittäinen arvo harvoin kertoo koko totuutta, mutta 4-7 vrk tiiviillä seurannalla aletaan olla paljon viisaampia. Ohjeet verenpainetason määrittämiseksi löydät täältä. Jos verenpainetaso asettuu 120-130/80-85 tasolle, elintapoihin on hyvä alkaa kiinnittää huomiota, jotta arvot eivät nousisi edelleen.
Milloin lääkäriin
Kohonnut verenpainetaso (yli 135/85) tarkoittaa, että on syytä lähestyä terveydenhuoltoa. Alkuselvittelyn voi monissa paikoissa aloittaa sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja. Jos mittari näyttää yli 200/130 lukemia, on syytä soittaa ihan saman tein terveydenhuoltoon ja kysyä ohjeita.
Mitä lääkärissä sitten tapahtuu?
Lääkärin luona jutellaan ensin tovi eli käydään läpi omia muita sairauksia ja suvussa olevia sairauksia sekä verisuonien kuntoon vaikuttavia asioita, kuten korkeat kolesteroliarvot, mahdollinen diabetes, ikä, sukupuoli ja alkoholin käyttö ja tupakointi.
Lisäksi kartoitetaan elintapoja; liikunta, painonhallinta, suolan käyttö, lakritsin ja salmiakin kulutus, alkoholin käyttö sekä stressitila. Eli löytyisikö ns. helppoja ratkaisuja, mistä voisi lähteä liikkeelle ja löytyisikö elintapojen puolelta jo ainakin osa ratkaisua kohonneen verenpaineen hoitoa ajatellen?
Elämän kuormitustekijät ovat siinä(kin) mielessä tärkeä juttu, että mitä enemmän kuormitusta, sitä rauhallisemmalla tahdilla on syytä edetä elintapamuutosten kanssa, jotta tulee niitä onnistumisen kokemuksia. Ja nostaa se kova stressi ainakin hetkellisesti myös verenpainetta.
Ja tokihan vastaanotolla kuunnellaan sydäntä ja keuhkoja ja katsotaan niitä verenpainearvoja. Toivottavasti ne kotiseurannan tulokset olisivat tulleet matkaan mukaan ja olisivat tässä kohtaa käytettävissä 🙂
Seuraavaksi katsotaan laboratoriokokeita, jos niitä ei ole hiljattain katsottu. Niiden avulla pyritään sulkemaan pois harvinaisia sairauksia, jotka selittävät n. 5 %:lla verenpaineen nousun. Ja toisinpäin, 95 %:lla potilaista varsinaista verenpainetta nostavaa sairautta ei näissä tutkimuksissa ole löydettävissä, vaan kyseessä on elintapojen ja perimän aiheuttama verenpaineen nousu.
Laboratoriokokeiden avulla selvitetään ainakin kolesteroliarvot, seerumin elektrolyytit (kalium ja natrium), verensokeri ja munuaisten toiminta, lisäksi katsotaan pieni verenkuva, virtsanäyte sekä sydänfilmi. Näillä tutkimuksilla kartoitetaan muita sydän- ja verisuonien riskitekijöitä sekä myös se, onko kohonnut verenpaine ehtinyt jo aiheuttaa valtimotautia tai sydämen lihaksen vaurioita.
Kokonaisriskin arviointi
Seuraavaksi onkin sitten vuorossa sydän- ja verisuonisairauksien kokonaisriskin arviointi eli kaikki edellä listattu kerätään yhteen ja katsotaan, missä mennään. Verenpainetaso ja muut mahdolliset riskitekijät ratkaisevat, milloin kohonnutta verenpainetta lähdetään hoitamaan lääkkeellä ja milloin elintapahoito yksinään riittää.
Mitä matalampi riski ja verenpaine, sitä kauemmin voi edetä elintapahoidolla. Mitä suurempi riski tai mitä korkeampi verenpaine, sitä herkemmin kohonneeseen verenpaineeseen aloitetaan lääkitys, yhdessä elintapamuutosten kera.
Aika harvoin lopulta heti ensimmäiseltä käynniltä kuitenkaan lähdetään kotia kohti lääkereseptin kera. Useimmiten tehdään suunnitelma elintapoihin tarvittavista muutoksista, joita sitten toivottavasti lähdetään menestyksekkäästi toteuttamaan omassa arjessa, samalla verenpainetasoja seuraten.
Ja toisaalta, jos verenpainetaso tai riskit sen vaativat, silloin lääkehoito on oikeinkin hyvä aloittaa. Samalla mentaliteetilla, kun auton moottoriin tulee lisättyä öljyä, kun hätävalo palaa 🙂
Eli pelko pois ja lääkärille, jos koti-mittauksissa mittari näyttää kohonneita verenpainelukemia!
Lisää kohonneen verenpaineen hoitovinkkejä kuukausikirjeessä, jonka pääset tilaamaan tästä. Meillä kun on ihan yhteinen tavoite; Hyvää Elämää Sinulle!
Hyvinvointiterveisin
Anna-Mari