Hyvän Elämän makuista Uutta Vuotta Sinulle!

Taas on tullut se aika vuodesta, jolloin monilla meistä on tapana tehdä inventaariota kuluneesta vuodesta ja lähteä suunnittelemaan tulevaa.
Ajattelin tässä blogissa avata omia mietteitä sekä menneen että tulevan osalta, hyvinvoinnin vinkkelistä. Mennyt vuosi on kirjaimellisesti mennyttä ja toivon, että tulevan vuoden osalta voin auttaa Sinua voimaan hyvin. Tästä lisää blogin loppupuolella.

Kulunut vuosi on ollut eriskummallisen poikkeuksellinen, kuten kaikki hyvin tietävät. Allekirjoittaneelle koronan saapuminen Suomeen merkitsi työn osalta etävastaanoton aloitusta ensin yliopistosairaalaympäristössä, sittemmin yksityisellä puolella työterveyslääkärinä toimiessa. Rinnalla kulki perinteinen vastaanottotyö, tosin ilman hengitystieinfektio-oireisia potilaita, joiden tutkimukset ja hoito keskitettiin hengitystieinfektiopotilaiden yksiköihin. Samalla kirurginen kasvomaski tuli osaksi lääkärin perusvarustusta, käsidesiä kului massiiviset määrät ja taukohuoneita uudelleen järjesteltiin niin, että turvaväleistä oli mahdollista huolehtia tauoilla.

Asiakkaistammekin hyvin monet siirtyivät etätyöhön, osa yhdessä kouluikäisten lasten ja heidän ohjaustarpeensa kanssa. Tiedä sitten, johtuiko hengitystieinfektiopotilaiden jäämisestä kokonaan työterveyshuollon perusvastaanottotyön ulkopuolelle, mutta en muista, että lääkäriurani aikana olisin milloinkaan kohdannut yhtä paljon ylikuormitusoireista kärsiviä ihmisiä. Eikä tämä toisaalta ole mikään ihme. Pandemia on tavalla tai toisella koskettanut ihan jokaista, pahimmillaan omaa tai läheisten terveyttä uhaten. Moni on joutunut lomautetuksi tai luopumaan kokonaan työstään. Sosiaalinen kanssakäyminen on vähentynyt hurjasti, samoin mahdollisuudet harrastaa, ja sellaisenkin perusasian kuin turvallisuuden tunne ääreen on moni joutunut pysähtymään odotellessaan karanteenissa mahdollisten oireiden alkua tai oireisena covid19-testin tulosta.

Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin lääkärin vikkelistä katsoen. Tämä aika on havahduttanut monet siihen, miten tärkeää on vaalia perusterveyttään. Suomalaiset ovat löytäneet tiensä luontoon ja terveysliikunnan pariin. Arki on muuttunut vähemmän kiireiseksi, mikä on mahdollistanut joidenkin uusien asioiden tuomista arkeen. Joku on kutonut sukkaa 20 v tauon jälkeen. Joku on löytänyt ruuanvalmistukseen enemmän aikaa ja näin onnistunut tekemään terveyden kannalta parempia valintoja. Palapelien ääressä on vietetty aikaa. Itse opettelin (tai siis opettelen edelleen) hapanjuureen leipomista. Nämä kaikki ovat itse asiassa asioita, jotka tukevat palautumistamme elämän kuormitustekijöistä ja ovat terveyttä tukevia.

Resilienssistä eli mielen joustavuudesta on tullut kova juttu. Itse en uskalla edes arvata, montako kertaa kuluneen vuoden aikana olen käynyt keskustelua potilaani kanssa siitä, miten kannattaa kiinnittää huomiota asioihin, joihin itse voi vaikuttaa ja luottaa siihen, että niiden muiden osalta asioilla on taipumus kuitenkin järjestyä, tavalla tai toisella.

Vuosi on sisältänyt lukuisia hyvin palkitsevia hetkiä työssä; potilaita, jotka ovat onnistuneet selättämään orastavan uupumuksen, kenties löytäneet uusia ammatillisia suuntiakin. Moni on onnistunut lopettamaan tupakoinnin. Useita verenpainelääkityksen keventämisiä on ollut ilo tehdä, kun verenpainearvot ovat lähteneet hyvien elintapamuutosten ansiosta reippaaseen laskuun.

Henkilökohtaisen elämän osalta kulunut vuosi on kohdellut minua ja perhettäni hyvin; sain viimein tehtyä valmiiksi työterveyslääkärin erikoistumisopinnot ja nyt taskusta löytyy sekä yleislääketieteen että työterveyshuollon erikoislääkärin tutkintotodistukset. Keskimmäinen lapsista sai hartaasti toivomansa opiskelupaikan ja esikoinen valmistui ammattiin juuri ennen joulua, mitä ennen hän onnistui saamaan omalta alaltaan vakituisen työpaikan, mikä tänä aikana on lähes lottovoittoon verrattava onnenpotku. Lukiolaisen opinnot ovat edenneet hyvin etäopiskelusta huolimatta. Olen aloittamassa vuoden alussa unelmien työpaikassa. On niitä vastoinkäymisiäkin tietysti vuoden mittaan ollut eikä aina asiat ole menneet kuin Strömsössä, mutta kaiken kaikkiaan omalta osaltani vuodesta 2020 päällimmäisenä asiana mieleen nousee sana kiitollinen.

Tulevaa ajatellen kaivoin arkistojen kätköistä v. 2016 kirjoittamani blogin koskien uuden vuoden lupauksia. Luin ja mietin, onko ajatusmallini tuosta mitenkä paljon muuttunut? Ei kauhean paljon, mutta kiitos tulevan esimieheni, omia tavoitteita miettiessäni nostin tällä kertaa vahvasti tavoitteiden rinnalle ns. resurssikysymyksen. Eli kun näitä ja näitä asioita toivon tapahtuvan, onko minulla niihin vaadittavat resurssit käytössäni? Aiemmin, kun olen bloggaillut tavoitteiden asettamisesta, näitä resursseja, blogeissa termillä voimavarat, olen kyllä sivunnut, mutta en ehkä kuitenkaan riittävän realistisesti.

Itse olen syntynyt sukuun, jossa on paljon sydän- ja verisuonisairauksia eli sellaiset geenit on olemassa. Perimän osuus sairastumisriskistä on onneksi alle 50 % ja yli 50 % tulee omien valintojen kautta. Ja nyt olen ottanut haasteen vastaan sen osalta, miten lähden itse vaikuttamaan siihen, olenko jonain päivänä diagnoosin kera joukon jatkona vai en. Siinä mielessä kiitollinen homma, että ihan samat elintapa-asiat vaikuttavat sydän- ja verisuonisairauksien (sepelvaltimotauti, verenpainetauti, aivoverenkiertohäiriöt, muistisairaudet) lisäksi ennaltaehkäisevästi ja hoitavasti myös mm. aikuistyypin diabetekseen, ylipainoon, korkeisiin kolesteroliarvoihin, stressinsietoon, mielialaan, uneen ja vastustuskykyynkin. Plussana tulee vielä liikunnan kautta tulevat positiiviset vaikutukset kehon toimintakykyyn.

Jos sinulla on perimään liittyviä riskitekijöitä, verenpaineesi on koholla tai käytät jo verenpainelääkitystä, olen tehnyt Sinulle Verenpaine kuntoon- valmennuspaketin. Paketti sisältää viisi erillistä osaa, jokaisen omiin tarpeisiin sopien. Osien teemoina ovat suolan käytön vähentäminen, terveellinen ravitsemus, liikunta, uni ja palautuminen sekä stressinhallinta. Näissä valmennuksissa edetään voimavara- eli resurssilähtöisesti; saat valmennuspaketin omaan käyttöösi ja voit edetä siinä järjestyksessä kuin haluat ja sillä vauhdilla kuin haluat. Minä tsemppaan ja kannustan ja oon talkoissa itsekin mukana yllämainituista syistä. Johtoajatus on, että juuri Sinä olet tärkeä ja pienikin teko terveyden hyväksi on 100 % enemmän kuin tekemättä jättäminen, eli pienilläkin muutoksilla on merkitystä!

Lähdetkö mukaan? Jos kiinnostuit, laita viestiä anna-mari@hyvaaelamaa.com ja kerron mielelläni lisää. Valmennuspaketit ovat jatkossa saatavana myös verkkokaupassamme. Laitan viestiä kun kauppa on auki.

Hyvän Elämän makuista Uutta Vuotta 2021 Sinulle ja läheisillesi! Voi hyvin!’

Hyvän Elämän terveisin
Anna-Mari

Miten Sinulla keskittyminen onnistuu, pysyykö ajatus kasassa?

Tässä blogissa jatkan henkisen hyvinvoinnin lautasmallin esittelyä arvostettujen tohtorien David Rockin ja Daniel J. Siegelin kehittämän Mental Health Platter-mallin mukaan. Lautasen kattauksesta on jäljellä enää kaksi teemaa, Focus Time ja Connecting Time ja tänään niistä otamme pohdittavaksi Focus Timen. Aiemmat, jo esitellyt teemat löydät täältä.

Focus Time on kirjaimellisesti sitä aikaa, jolloin paneudumme asioihin, jotka vaativat meiltä syventymistä ja keskittymistä, työssä tai vapaa-aikana. Käytännössä tällöin on kyseessä useimmiten tavoitteellinen tai aivonystyröitä haastava tekeminen. Tässä blogissa omaa pohdintaani teeman ympärillä, mikä auttaa keskittymään, mikä taas ei?

Päivän teemaan liittyy vahvasti tämän blogin julkaisun venyminen ja syvimmät pahoitteluni siitä! Itsellä on sellainen tilanne, että erikoislääkäri-tenttipäivä lähestyy kovaa vauhtia ja sitä kautta huomattavasti suositeltua suurempi siivu päivistä on kulunut keskittymistä vaativaan tekemiseen eli tenttiin lukemiseen. Samalla olen tehnyt omissa kenttäkoeolosuhteissa huomion, että tällaisessa tilanteessa muut lautasen osa-alueet herkästi kärsivät, etenkin jos niihin ei tietoisesti kiinnitä huomiota 😉

Ja tästä aasinsiltana, keskittymistä vaativiin hommiin olisi hyvä miettiä rajoja. Päivässä on vain 24 tuntia ja melkein mikä vaan asia on saatavilla 24/7 eli rajoja pitää vetää. Nukkumisesta ei kannata tinkiä, silloin tipahtaa lautasen kattauksesta nopeasti monta muutakin osa-aluetta pois; väsyneenä kun ei vaan jaksa eikä pysty.

Mikä on siis oikeasti tärkeää tekemistä? Mihin kannattaa huomio suunnata? Entä miten varmistaa keskittymisen säilyminen?

Ihan ensinnä pitää rajata, mitä kaikkea keskittymistä vaativaa yhdelle päivälle ottaa työn alle. Ja varaa sille ihan ikioman ajan, jolloin keskittyy vain tuohon tärkeään asiaan. Suljetaan pois häiriötekijät, nykymaailmassa erityisesti kännykkä, kunnes tärkeä asia on saatu tavoiteltuun pisteeseen. Ja tavoite kannattaa miettiä maltilla.

Milloin on sitten se hyvä aika tehdä keskittymistä vaativia hommia? Hieman suurempi osa meistä on ns. aamuihmisiä, jolloin aamun hetket kannattaa varata keskittymistä vaativaan työhön, iltaihmisillä toisin päin. Kalenteria kannattaa käyttää. Itse kirjoittelin tätä blogia aamulla mökillä, ohessa olosuhde-videoklippiä. Jos lukijoissa on lintutietäjiä, äänet kannattaa laittaa päälle. Itse en siis näihin osaajiin kuulu lainkaan, mutta useampi laji kuulostaisi olevan äänenavausharjoituksissa.

Sellainenkin tieto on tullut vastaan, että tärkeitä asioita olisi hyvinkin järkevää aloittaa sieltä hankalimmasta päästä. Ei siksi, että se olisi mukavaa, vaan siksi, että kun sen hankalan ja tärkeän asian saa tehtyä, olo on kuin maailmanmestarilla ja sen jälkeen muut tärkeät asiat sujuu usein kuin vettä vain! Ja semmoinenkin psykologinen viisaus, että kyllä ne tekemättömät työt vaan kuormittaa vielä enemmän kuin itse tekeminen, vaikka tenttikirjoja silmäillessä ei aina oikein tahdo tähän uskoakaan 😉 Monilla on varmasti näistä omakohtaisia kokemuksia ja sanonnalla “tarttua härkää sarvista” taitaa olla jotakin tekemistä tämän kanssa?

Sitten on näitä tuhat rautaa tulessa- tyyppisiä ihmisiä, jotka töissä sujuvasti istuvat kokouksissa, vastailevat siinä sivussa sähköposteihin ja kännykällä lasten tiedusteluihin kadonneista tavaroista, ja kaikki näyttää sujuvan kuin Strömsössä konsanaan. Vaan ikävä kyllä aivoille monen asian samanaikainen tekeminen on hyvin työlästä ja aivotutkijoiden mukaan käytännössä mahdotontakin. Multitaskaaminen, aivojen moniajo, kun heidän mukaansa tarkoittaa aivojen tasolla hyppimistä tehtävästä toiseen. Toiset ovat tässä parempia (ja nopeampia) kuin toiset, mutta kenenkään aivot eivät tykkää hyppimisestä loputtomiin.

Hyvä olisi siis järjestää päivään erikseen hetkiä niihin tehtäviin, jolloin saa ihan oikeasti keskittyä. Monissa työtehtävissä ja työpaikoissa on tämän suhteen vielä paljon mietittävää työtapojen osalta, mutta kannattaa lähteä rohkeasti kokeilemaan. Korona-aikana kun moni etätyön ”ensikertalainen” kertoi, miten työnteko oli etätyössä sujuvampaa, kun keskeytyksiä oli paljon vähemmän. Toki toisaalta toki sitten etätöihin jäi vanhempia, joiden työ keskeytyi entistäkin enemmän etäkoulua käyviä lapsia ohjatessa. Mutta ne, jotka saivat työpäivään lisää ns. työrauhaa, kokivat sen hyvin hyödylliseksi, sekä jaksamisen että aikaansaamisen osalta.

Mistä sitä keskittymiskykyä saa lisää?

On sanottu, että keskittymiskyvyllä, stressillä ja terveydentilalla ylipäätään on kovasti tekemistä toistensa kanssa. Keskittymiskyvystä jo juteltiinkin edellä. ”Stressin hallinta” on hieno sanapari ja käytännössä vihuliaisen vaikeaa toteuttaa ja useammankin kirjallisen tuotoksen kokoinen aihe.

Kannattaa opetella pikkuhiljaa erottelemaan ”jyvät akanoista” eli mihin oikeasti kannattaa laittaa paukkuja, kun kaikkea ei millään eikä kukaan pysty tekemään. Stressin hallinnasta voisinkin kirjoitella seuraavan blogisarjan ja silloin otetaan myös työhön ja ajankäyttöön liittyvät stressitekijät sekä muut tavallisimmat stressin aiheuttajat työn alle. Tämä siis sinulle lupauksena ja itselle muistiin.

Mielen hyvinvoinnin lautanen yhdistettynä terveelliseen ruokavalioon ja säännölliseen ruokailurytmiin muodostavat stressin hallinnalle vakaan kivijalan. Aivot kuluttavat tosi paljon energiaa keskittymistä vaativassa työssä ja aivoissa ei ole mitään energiavarastoja. Ruokailun säännöllisyys takaa energian eli tasaisemman verensokerin saatavuuden. Vettäkin pitää juoda. Jo pienessä nestevajeessa, siis niin pienessä, että se ei aiheuta vielä janontunnetta, aivojen ja muunkin kehon suorituskyky alkaa sukeltaa alaspäin.

Terveyden osalta jo huoli omasta ja läheisten terveydestä voi ohjata ajatuksia muualle. Moni lienee kokenut tämän korona-pandemian aikana. Monet kiputilat verottavat keskittymiskykyä. Univelkaisellakin keskittymiskyky on huonolla tolalla. Myös erilaisiin mielialahäiriöihin, mm ahdistuneisuuteen ja masennukseen voi liittyä keskittymiskyvyn puutetta, samoin muistihäiriöihin ja esim. aivovammojen jälkitiloihin. Myös joillakin edellä mainittujen sairauksien hoitoon käytetyillä lääkkeillä voi olla vaikutusta keskittymiskykyyn.

Ja sitten vielä tärkeä asia. Ihminen ei jaksa loputtomiin keskittyä yhteen asiaan, oli se sitten miten tärkeä ja mielenkiintoinen hyvänsä ja vaikka ihan kaikki häiriötekijät olisi suljettu pois. Jostakin muistan lukeneeni, että 90 min on maksimiaika, jonka aivot jaksavat tehokkaasti työskennellä, sen jälkeen ”prosessori” hidastuu, tosin useimmiten emme kuulemma itse sitä huomaa…Eli Suomen koululaitos on rakentanut tuntijärjestelmänsä oikeasti fiksusti, keskittymiskykyä kunnioittaen. Ja varmaan juurikin tästä syystä mm. konserteissa ja näytelmissä ja esim. shakkikilpailuissa on niitä taukoja.

Keskittymiskyky luonnollisesti vaikuttaa oppimisen lisäksi monimutkaisista tehtävistä suoriutumiseen; vähemmillä virheillä ja nopeammin, mistä yleensä tulee aika laillakin hyvä fiilis.
Keskittymiskyvylle täytyy kuitenkin antaa mahdollisuus; aikaa, rauhaa ja rajaamista ja samalla tasapainoilua sen kanssa, että palautumista tulee säännöllisesti ja riittävästi ja että huolto pelaa, siis liikunta, uni ja terveellinen ravinto. Lopputulema on paljon parempi kuin monen monta päällekkäistä aloitettua asiaa, väsyneet aivot ja vähäinen aikaansaannos.

Herättikö teema kysymyksiä? Onko Sinulla hyväksi havaittuja keinoja parantaa omaa keskittymiskykyäsi?
Kommentoi alla olevaan kommenttikenttään. Olisi hienoa kuulla sinun kokemuksistasi!

Hyvän Elämän terveisin
Anna-Mari

Sleep Time – vuorossa uni

Monesta meistä varmasti tuntuu siltä, että nukkuessa ei kuorsauksen lisäksi tapahdu yhtään mitään, mutta uni on itse asiassa varsin aktiivista ja tärkeää aikaa.

Tässä blogissa jatketaan lääkärin vinkkelistä henkisen hyvinvoinnin lautasmallin esittelyä arvostettujen tohtorien David Rockin ja Daniel J. Siegelin kehittämän Healthy Mind Platter-mallin mukaan. Aiemmissa blogeissa olleet teemat ”Play Time”, Down Time” ja Time-In löydät täältä.

Tänään on siis vuorossa Sleep Time eli uni, joka on oma lempilapseni. Moni voi pitää unta vähän kuin itsestään selvyytenä. Kuuluu mennä johonkin kellonlyömään nukkumaan, jotta jaksaa aamulla herätä siihen aikaan kun on tarvis. Näin on aina ollut eikä siihen tarvitse sen enempää kiinnittää huomiota. Unen merkityksen moni huomaakin vasta, kun nukkuminen syystä tai toisesta häiriintyy.

Unen aikana tapahtuu 95 % palautumisestamme. Korjataan päivän aikana tulleita vaurioita ja valikoidaan mitä kuluneen päivän tapahtumista siirretään pitkäkestoisempaan muistiin. Meidän jo jonkin verran elämää nähneiden aivoissa ei siis varsinaisesti ole ns. tyhjää tilaa. Työmuistiin tallentuu päivän aikana tapahtuneita asioita ja työmuisti pitää siivota, jotta seuraavan päivän asiat voivat sinne mahtua. Ja tämä tapahtuu suurelta osin nukkuessamme.

Kestomuistiin siirretään päivän tapahtumista ne tähdellisimmät ja hyödyllisimmät asiat. Vaan eihän siellä kestomuistissakaan ole valmiiksi tilaa. Eli kestomuistista pitää siivota turhia pois ja järjestellä arkistoa uudelleen, jotta nyt havaitut tärkeät asiat tulee tallennettua sinne omalle “kovalevylle”. Sanotaankin, että aivot siivoavat itseään öisin, lisää tietoa siivousurakasta löydät täältä.

Jos ei nuku kunnolla, tämä prosessi ei toimi hyvin. Aivotutkijoiden mukaan moni univaikeuksista kärsivä hakeutuukin muististaan huolestuneena tutkimuksiin. Ja usein varsinkin nuoremmilla tilanne on se, että muistisairautta ei todeta, mutta univaje kylläkin.

Unella on neljä eri vaihetta. Mm. syvän unen aikana palaudutaan stressin aiheuttamasta ”taistele tai pakene”- hälytystilasta. Syvästä unesta 80 % ajoittuu unen ensimmäiselle puolikkaalle. Eli nukkumaanmenoa ei kannatta lykätä aamuyön puolelle. Haastavaksi asian tosin voi tehdä se, että usein yksi stressioireista on juurikin nukahtamisen vaikeus.  

Kaikilla unen vaiheilla on oma tärkeä tehtävänsä mm. luovuuden, muistin, oppimisen ja tunteiden käsittelyn parissa. Ehkä vanhan kansan sanonta, ”kannattaa nukkua yön yli”, erityisesti isoissa päätöksissä, pohjautuukin juuri tähän. Ja samalla mietin, paljonko poliittisia, isojakin päätöksiä tehdään yön hämyisinä tunteina merkittävässä univajeessa?

Lapsilla puhutaan paljon nukkumisen merkityksestä ihan fyysisen kasvunkin kannalta. Kasvuhormonia kun erittyy erityisesti silloin kun me nukumme. Mutta ei kasvuhormonin tarve tokikaan lopu pituuskasvun pysähdyttyä, vaan se edelleen jatkaa öisin työtään luiden ja kudosten huoltohommissa, läpi elämän.

Muistathan siis vaalia unta! Unen tarve on keskimäärin 8 tuntia yössä, mutta yksilöitä me olemme ja sitä kautta unenkin tarve on yksilöllistä. Jos aamulla herätessäsi tunnet olosi levänneeksi, olet todennäköisesti nukkunut riittävästi.

Olen aiemmin kirjoittanut kolme uniaiheista blogia ja tässä vielä Sinulle linkkejä näihin.

Uni – kaiken mahdollistaja
Jos nukkumatti ei tulekaan – apua uniongelmiin
Vinkkejä parempaan uneen

Seuraavana esittelyvuorossa on fyysinen aktiivisuus, pysy siis kuulolla!

Nuku ja voi hyvin!

Hyvän unen terveisin
Anna-Mari

Miten Sinulla “Playtime” näkyy arjessa?

Mielekkään tekemisen löytäminen päiviin ja henkisen mielenrauhan tavoittelu on erityisen tärkeää tilanteissa, joihin itse voi vaikuttaa vain rajallisesti. Koronauutisia tulee joka ilmansuunnasta 24/7, mutta samalla on myös hyvä muistaa, että jahka nyt osataan toimia oikein, tämä poikkeustilanne on vain väliaikaista ja kyllä tästäkin selvitään! Mielen hyvinvointiin kannattaa kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota.

Päätinkin, että aloitan blogisarjan henkisen terveyden lautasmallista, jonka ovat kehittäneet arvostetut tohtorit David Rock ja Daniel J. Siegel. Henkisen terveyden lautasmallissa on seitsemän osa-aluetta, joista kutakin olisi hyvä löytyä jokaisesta päivästä edes vähäsen. Se, missä suhteessa näitä elementtejä pitäisi päivässä olla, on hyvin yksilöllistä, mutta ainakin unta olisi hyvä olla se noin 8 tuntia/yö.

Seuraavissa blogeissa tutustutaan tarkemmin mielen lautasmallin osiin yksi kerrallaan, ja tänään aloitetaan ”Playtime”-osiosta. Tällä tarkoitetaan niitä hetkiä päivästä, jolloin sallimme itsemme olla spontaaneja ja luovia ja nautimme leikinomaisesti uusista kokemuksista, esimerkiksi pelaamalla jotakin peliä.

Eli kyllä vaan, aikuisillekin on hyväksi “leikkiä”, pitää hauskaa ja nauttia olostaan. Kun toimimme spontaanisti tai luovasti, aivojemme hermosoluissa syntyy uusia yhteyksiä, millä on merkitystä esim. oppimisen ja muistin kannalta. Kaikenlaisilla käsitöillä on mm. havaittu olevan yhteyttä rentoutumiseen ja unen parantumiseen.

Itse tykkään kovasti kokeilla kaikkea keittiössä (olen siis surullisen kuuluisa “hippunen sitä ja toinen tätä; kuka niitä reseptejä lukee?”- luomuksista) ja kaikesta luovasta, on se sitten käsitöitä, askartelua, palapelin kokoamista, tms.

Tähänastisena kotoilun saldona ovat mm. aamuiset juureen leivotut sämpylät (kuvassa onnistunut setti, ei muuten onnistu aina nämä…), muutamat villasukat ja erinäisiä istutuksia. Tulipa tuossa koristeltua Hyvää Elämää- logolla pääsiäiseksi kynttilöitäkin ja tytärten kanssa yhteistyössä on syntynyt ensimmäinen korona-palapeli, aiheena Italian Venetsia, ihan sattumalta tosin, palapeli kun on säästynyt viime joulusta. Mitä peleihin tulee, meillä koko perhe on hyvin kilpailuhenkistä porukkaa, mikä esim. lautapelien kanssa on välillä vähän haastavaa, mutta Menolippua olisi pääsiäisenä ajatus kuitenkin pelata.

Miten Sinulla “Playtime” näkyy arjessa?

Hyvinvointiterveisin
Anna-Mari